Ja TÄSSÄ vielä yks kuva.
Vähän kuvia viime lauantain hiihtokisoista:) Vielä kerran kiitos mahtavalle hiihtäjälle:)
Ja TÄSSÄ vielä yks kuva.
0 Comments
Tää viikko onkin mennyt vähän tällasella hiljaiselolla yhdessä buranan ja sängyn kanssa. Alkuviikosta ihan tahallaan pidin Simba vähemmällä liikunnalla, ajattelin, että voi alkaa keräilemään voimia lauantain hiihtokisoihin koko viikon ajan. Sit torstaina nukuttiin se 24h putkeen ja perjantaina Simba hengaili kotona, kun mä olin heppailemassa (hirveen hyvä ajatus muuten). Lauantaina Humppeli oli Shantin hiihtämänä hiihtokisoissa.TÄÄLTÄ voi lukea niistä lisää.
Sit tänään Himpalla kävi hieroja meillä Knummella kotona. Joku opiskelija, joka hiero sen. Ihanan rentona SImba oli, silmät lupsu siihen malliin, että kohta vetelee sikeitä. Ei löytäny jumeja muualta, kun toisesta lavasta. Illalla treenattiin äsken vähän kaukoja. Sesomisesta maahanmenoa. Muutamia taas niin hienoja ja sit joitain niin sikamaisia. Ja äsken 3 oman kapulan piilotusta, jos yrittäis vähän järjestelmällisemmin taas jatkaa sen tunnarin kanssa. Käytiin kun käytiinkin maanantaina Emmin kanssa hiihtämässä. Mentiin taas Malmin lentäkenttä ympäri. Se sinne johtava latu (sen pari kilsaa) oli tosi huonossa kunnossa, ihan megapehmeä. Itse lentokentän ympäri oli latu vähän parempi, mutta ei yhtään niin hyvä kun mitä se paraimmillaan voi olla. Alotettiin heti vedättämällä lyhyt parisataa metriä pitkä pätkä. Emmi meni Saran kanssa edellä, ja SImba veti hyvin sen ekan pätkän. Jossain puolessa välissä lenkkiä vedätetiin toinenkin pätkä, saman mittanen, ja mentiin Humpin kanssa edellä. Ei ois millään jaksanu vetää yhtään ja naru oli koko aika ihan löysällä... Kivat viimeistelytreenit ennen lauantain kisoja... Tiistaina ei tehty mitään. Eilen käytiin ekoissa ohjatuissa aksatreeneissä puoleen vuoteen ja ylipäätään aksaamassa kolmeen kuukauteen. Humpilla oli HAUSKAA!!! Ei ois millään malttanu pysyä nahoissaa. Me treenattiin vikana siinä ryhmässä, niin päästiin vasta yhentoista aikaan radalle. Viereinen kenttä ehti vapautua siinä välissä, niin käytiin siellä ottamassa muutamat kepit ja pari medikokosta hyppyä lämpäks. Lämppäjutut meni oikein hyvin. Kun sit päästiin radalle, niin ekan hypyn lähti noin 5m ennen rimaa ja landas vatsa edellä riman päälle. Muutenkin rimat roisku aika ilosesti. Haki tosi vaikeen keppi umpikulman joka kerta oikein:) JEEEEEE. Ja tein muutaman oikein hienon niiston (enpäs tienny niistoa tekeväni, ennen kun ohjaaja sen mulle kerto)... Ja muutama megahieno persjättö ja kaks hieno lentokeinua... Muut keinut oikein hienot, ei ollu muita kontakteja radalla kun keinu.
Oltiin eilen pitkästä aikaa Humpelin Luka-veljen luona Vantaalla treenaamassa. Mentiin siihen Korson puomille siihen helppoon maastoon. Alkuun Luka teki hakuruutua ja Simba ISTUI paikallaan. Sit Luka teki ohjauksia (eteenmenoja ja kummatkin sivusuunnat) ja Simba ISTUI paikallaan. Loppuun Luka teki kaks ykkösmarkkeerausta ja Simba ISTUI paikallaan. Tai markkeerausten ajan ehkä enemmän pomppi paikallaan... Eli tästä eteenpäin nome on maailman tylsin laji. Kun pilli laitetaan kaulaan ja damit laukkuun meinaa se sitä, että me vaan istuskellaan ja katellaan, kun muut treenaa.
Lukan treenin jälkeen pojat sai riehua ensin metsässä ja sit niillä kotona. Ja ai sitä ihanuutta:) Paiskotaan kaveria pitkin puita ja haudataan se lumeen, paras leikki ikinä:) Tänään aamulla oli totuuden hetki käsillä. Mentiin hiihtämään Malmin lentokentän ympäri se 5,7km lenkki niin, että Simba vetää koko matkan. Emmi oli mustavalkosten kanssa mukana. Ensinäkin vois kuvitella, että klo 10.45 maanantaiaamuna ei ladulla ois mikään hirvee ruuhka. Miten väärässä sitä voi olla. Siellä oli mummoa mummon perään, mut ne onneks meni kaikki perinteistä ja siellä oli vaan yks luisteluhiihtomummo. Se jakso sit raivota meille kaikkien muidenkin mummojen edestä, että tämä ei ole koiralatu. Mentiin siitä nätisti ohi. Seuraava mummo taas oli sitä mieltä, että voi kun on suloista, ja hihkas kaverilleen, että katso, koira vetää:) Mutta itse vetotapahtumaan... Lähettiin niin, että Emmi ja Sara starttas ensin ja me lähettiin joku puol min niiden jälkeen. Niin kauan, kun oltiin niiden takana, niin Simba veti tosi mega hyvin. Ja saatii ne nopee kiinni ja hiihdettiin Emmin suksissa kiinni jonkin matkaa ja mentiin sit ohi. Heti kun päästiin ohi, niin vetointoa ei enää ollukaan niin paljoo, ja Emmi himmaili mun suksissa kiinni... Päästettiin ne taas ohi ja matka jatkui enenmmän tai vähemmän iloisesti maaliin asti. Emmi veti vaan kerran turvalleen, me ei ees sitä:) Maalissa aikaan 17min. Ja kun katsoo, että matka oli 700m pidempi kun kisamatka ja matkan varrella on 2 vai 3 tienylitystä, mitkä pitää mennä hitaasti, kun on asvalttia, niin ehkä me ei ihan totaalisesti nolata itteemme siel vetomestaruuksissa... Nyt pitää ottaa vielä muutama motivaatiosuora ja lähtöjä. Kotiuduttiin teurastusharjotuksista torstaina ja on oma sänky ollu aika ihana. Simba nukahti torstai-iltana ja nukku lauantai-iltaan asti ihan ilosesti, heräs välillä syömään ja käymään pissalla. Vissiin otti reissu myös pienen koiran voimille. Torstaina ennen kun lähettiin Jyväskylästä, käytiin tekemässä vielä lyhyt linjaharjotus. Simba teki ihan kivasti helppoja eteenmenoja kolme. Ekalla lähti hau... On alkanu palauttamaan suoraan sivulle... Mut ehkä me ei kuolla siihen, kun palauttaa kumminkin käteen ja antaa rapsuttaa alaleukaa, eikä tiputa.
Eilen käytiin Emmin ja tyttöjen kanssa hiihtämässä Malmin lentokentän ladulla. Lähetiin klo 22.30, niin ei varmasti törmätä muihin hiihtäjiin. Ensin semmonen 2km sinne oikeelle ladulle, sen koirat oli vapaana ja verkkaili ittekseen:) SIt otettiin alkuun semmonen noin kilsan veto. Mentiin Simban kanssa edellä ja veti ihan hyvin. SIt taas koirat vapaana vähän aikaan. Kivalla pitkällä suoralla otettiin yhet ohitusharjotukset, et ohitettiin kerran kumpikin toisemme. Simballa ei ollu mitään ongelmaa ohittaa tai tulla ohitetuks. Loppuun vedätettiin vielä' vajaa kilsa. Tällä kertaa Emmi ja Step meni edellä ja me lähettiin sit vähän myöhemmin perään, veti tänkin pätkän tosi hyvin. Ja loppuun se 2km loppuverkkaa. Tästä viisastuneena mennään ihan eka ostaa uudet sauvat, niin ehkä pääsis eteenpäin... Vanhat on kovin paljon lyhyemmät, kun mä muistin. Ja ittelle sitä hiihtokuntoa vähän enemmän. Lenkki oli yhteensä noin 9km, josta me Emmin kanssa oltiin ihan kuolleita noin puolet... Mut kait me uskalletaan lähteä noutajien vetomestaruuksiin 16.2. Sinne on kuitenkin vielä se 3 viikkoo aikaa. Ja tovettaane sinne on, että vaikka päästäs se 5km matka maaliin asti yhtenä kappaleena. Simba kumminki suhtautuu fiksusti muihin koiriin ladulla, niin ei pilata muiden suoritusta, vaikka oma ei ihan menis putkeen. Lenkin jälkeen SImba oli ihan väsyny ja nukkuu tossa vieläkin mun kainalossa:) Sain omat polvet tosi kipeeks eilen tolla lenkillä, kun ajoin takasin, niin tuntu siltä, kun oisin ollu joku 90 vuotias nivelrikkonen vanha papparainen, ei polvet taipunu mihinkään suuntaan... Mut nyt lenkille Sennin ja Sansan kanssa. Ipanat ei oo nähny toisiaan kahteen kuukauteen, eli varmaan ihan hyvät leikit tiedossa:) Vielä perjantaihin jatkuu meidän reissaaminen ja sitten päästään vihdoin omaan kotiin omaan sänkyyn nukkumaan:) Nyt ollaan vielä jyväskylässä tää viikko ja sit suunta Kirkkonummen kautta Viikkiin. Meille tuli pieni ongelma majotusten suhteen, kun suunnitelma oli majailla kasvatajilla kuten ekakin viikko. Mutta Simban puolisiskolla alko juoksut ja ihastuttavan suloinen ja reipas sulhanen on myös täällä, niin tänne ei sitten voinut tuoda yhtä pientä innokasta noutajaa vielä lisää. Joten Simba asuu tän viikon Iidan luona (melkein naapurissa) seuranaan Tupla ja Uno:)
Kun sunnuntaina lähettiin Kuopiosta, niin käytiin aamulla vielä hiihtämässä. Oltiin tälläkin kertaa jäällä, mut nyt hiihdettiin sitä jäätietä, kun oli satanu sen verran lunta, että ladut oli ihan lumen peitossa. Hienosti Simba veti tälläkin kertaa:) Kyllä siitä mulle vielä vetokoira(kin) tulee!!! (Alla hieno kuvasarja, miten sujuvaa meidän liikkeelle lähtö jo on...) Täällä Jyväskylässä ollaan käyty pitkillä lenkeillä. Simballa ja Unolla on ihan superihanaa yhdessä. Ne juoksee ihan omiaan edes takas jäällä ja niillä on aika siistiä. Saan vissiin perjantaina ottaa aika rättipuhkipoikkiväsnyneen noutajan mukaan autoon:) Äsken otettiin ennen lenkkiä ja lenkin jälkeen muutama eteenmeno ja yks markkeeraus. Eteenmenot oli tosi helppoja. Ennen lenkkiä treenissä käytiin yhessä viemässä damikasa suoraa tietä eteenpäin ja laitoin sitte Simban hakemaan. Juos kolme kertaa ja tosi hyvä vauhti päällä ja palautuksetkin ihan hyvät. Ärsyttävästi palauttaa damit suoraan sivulle... Lenkin jälkeen vein yhen damin samaan paikkaan ja sinne eteenmeno. Tosi hieno. Sit otettiin markkeeraus. Vähän tyhmään paikkaan, koska punanen dami tummaa taivasta vasten lumihankeen ei hirveesti kuulu eikä näy... Mut jotain SImba sai heitosta selvää, koska lähti aikalaille siihen, mihin dami oli tippunut. Pyöri siinä hetken ja sai hajun ja toi. Iida teki Tuplalle siihen samaan hankeen meiän jälkeen treeniä. Kun Tupla oli töissä, niin otin SImbale ns. sokon eteenmenon samaan paikkaan kun aikasemminkin. Eteenmenodamille mennessää joutu juoksemaan markkeeraustehtävän paikan ohi. Tääkin oikeen hienosti. Ainoa iso miinus oli pieni VUH mikä siitä lähti, kun meni markkeeraukselle. Pieni musta pallosalama on ihan superprohuskykoira!!!! Oltiin tänään mini-hiihtolenkillä. Alkuverkattiin ja loppuverkattiin kävelemällä jäälle ja takas (suuntaansa joku kilsa). Pieni koira niin pakattuna: ensin heijastinliivi, sit vetovaljaat, sit fleecehaalari ja sit toppatakki. Käveli vähän michelinmies nälöisenä, mutta ei ollu kylmä ei. Yritin ensin hiihtää jäällä siellä hangessa, mutta siitä ei tullu mitään, kun uppos suksi niin syvälle. Onneks siel oli latu. Se oli niin huonossa kunnossa (paikotellen jäässä ja tosi möykkyinen), että en usko, että me Humpin kanssa hirveesti enää pilattiin sitä. Jätettiin Simban takit ja mun kaulaliin ja meidän reppu ladun alkuun ja hiihdettiin joku 500m poispäin ja sama 500m takas. Veti kumpaankin suuntaan ihan kivasti. Ihan eri innostus ja vetohalu, kun juostessa. Ohitettiin mennen tullen koiranulkoiluttaja. Meinas vähän ajautua koiran suuntaan, mutta nätisti mennään ohi kehotuksella meni nätisti ohi. Ja takasinpäin matkalla reppu näky jo, niin kysyin, että missä pallo? ja pieni koira lähti kun raketti juoksemaan reppua kohti. Meinasin lentää turvalleni, mutta pysyin kuitenkin pystyssä:) Kun lopetettiin, niin kunnon palloleikki loppuun ja äkkiä takit taas päälle. Hauva oli ihan valkonen runtäiltä, kun hengityshöyryt oli jäätyny kiinni... (kuva eiliseltä)
Simba oli mulla eilen töissä mukana ja päivän päätteeks kuvattiin sen nivelet uudestaan. Lonkat on tiivistyny sitten viime kuvaamisen. Oikea lonkka oikein mallikas ja superhieno:) Vasen vähän oikeeta löysempi, mutta muuten sopii lonkka maljaan hyvin. Kyynärät oli saman näköset kun vuos sitten. Oikea ihan priima. Vasemmassa vähän rustottumaa nivelen (oisko kraniaali) puolella ja nivelpinnassa pientä epätasaisuutta. Selkäkin kuvattiin ja kaikki nikamat oikein hienoja ja siistejä.
Koska on tullu paljon lunta, oli pakko päästä hiihtämään. Otin SImban kanssa aamupäivällä ihan meiän pihatiellä lyhyitä pätkiä pallolle. Meni oikein kovaa. Sit Vilja matkusti vähän aikaa pulkassa pallolta pallolle, vielä kovempaa:) Ja iltapäivällä käytiin hiihtämässä pururata kerran ympäri. Puolet matkasta meni ihan hyvin, Simba veti tosi hienosti (marka koko aika joko suoraa tai loivaa alamäkeä). Toinen puolisko, joka pelkkää ylämäkeä ei sit enää mennykään samanlaisella voimalla, mutta veti kumminki vähän. Tiistaina oltiin treenaamassa hakua. Oltiin Fazerintieltä kääntyvällä minitiellä (Hopeatie), siellä on semmonen tosi outo maasto. Eka suora oikeelle etukulmaan. Oikein hieno. Sit vasemmalle etukulmaan ääniavulla suora. Meni ihan suoraan, vaikka reitti aika hankala, mäkeä ylös ja alas. Sit (piti olla suora) etenevä oikeelle. Meni oikein nätisti, kävi ihan vähän vaan etukulman kautta. Parka pieni, sen PK-liivit jäi johonkin risuun kiinni ja se remmi, mikä menee vatsan ympäri, niin käänty sen hännän taakse, niin, että se kiristi sen pientä peppuparkaa... Etti kumminkin tosi hyvin ja ilmas hienosti. Kun maalimies vapautti sen, niin sit vasta alko liivit vaivata. Sit suora vasemmalle. Yhä tosi vaikea reitti. Tässä kohtaa joku koiranulkoiluttaja seiso koiransa kanssa parin metrin päässä. Simba siitä vähän häkelty ja teki semmosen pierupiston. Laitoin uudestaan lähempää, nyt meni hienosti. Sit vielä suora ääniavulla vasemmalle. (Piti olla ilman ääntä, mutta sama koiranulkoiluttaja seiso yhä siinö vieressä, enkä halunnu toista huonoa pistoa). Meni ihan supersuoraan, risukasojen läpi ja kaikkea. Emmi oli kiven päällä piilossa. Simba yritti ensin hypätä sinne, mut tippu alas, joten tyyty haukkumaan kiven vieressä, tosi nätisti ja paikallaan.
Keskiviikkona käytiin Sennin kanssa viemässä Reiska huoltoon ja käveltiin sieltä sitten pitkä lenkki kotiin. Ipanapa ja Simba riehu paaaaaljon. Tänään piti käydä Klaukkalassa hakemassa joltain ihmiseltä, joka myi sen raakaruoat pois, niin hakemassa ne meille. Senni tuli mukaan, niin käytiin samalla reissulla treenaamassa jälkeä ja esineruutua. Tää oli tämmönen Emma ja Senni treenaa part x. Katottiin taas kartalta menomatkan varrelta joku pläntti, missä oli metsää ja mentiin sinne treenaamaan. Se oli ihan maailman hirveintä kosteikkoa ja risukkoa. Reiska meinas jäädä jumiin mutavelliin... Seeni tallo Simballe jäljen. Alkuun se meni kaiken maailman kosteikon ja ojan läpi, kunnes melkein suoraa kalliota ylöspäin ja siellä oli kunnollista metsää. Jäljestys oli aika sinnepäin. Hirveellä kiireellä ja vauhdilla mentiin, 8 kepistä kaks nous.... Osa pätkistä tosi hienoja ja keskittyneesti. Kuitenkin selvitti jäljen loppuun asti. Eli se osaa jäljestää ja tietää, että mä haluun ne kepit. Nyt pitää treenata keppimotivaatio kaakkoon. Jokaisesta kepistä tulee nyt MEGApalkka!!!! Ja ne on siistein asia, mitä maailmaan on keksitty. Janaa pitää treenata jollain namiaslistalla tai jollain, että oikeesti menee siihen janan ja jäljen kohtaamiskohtaan. Kun jälki vanheni, niin treenattiin esineruutua. Melko hankala maasto. Tosi paljon keppejä ja aluskasvillisuutta. Esineitä oli oikeessa takakulmassa irtorulla (nahkanen), keskellä aluetta keskisyvällä muovinen desin mitta ja vasemmassa etukulmassa hanska. Juos etu- ja takaesineestä ainakin miljoona kertaa ennen kun nosti ne. Takaesineelle piti lähettää kahen metrin päästä, että se sai hajun. Oon vähän miettinu, että oisko sillä taas jostain jotain mukavia Pneumonyssus caninumeja tai jotain, kun se on ennen ilmassu jäljellä ihan kaikki kepit ja esineruutu on ollu sille maailman helpoin juttu. Pitää vähän seurailla. Illalla käytiin vielä juoksemasa Irinan ja Plätän kanssa. Ensin Simba ei vetäny ollenkaan. Sit mä otin Plätyn vedättämään itteeni ja juostiin edellä ja Simba veti Irinaa tosi hyvin. Vaihdettiin jossain välissä matkaa taas koiria ja Simba alko vähän ymmärtämään jutun juonta. Veti välillä ihan hyvin. Ehkä se sielät vielä tulee. Pitää kuitenkin pyytää joku kattomaan ne sen valjaat vielä läpi, et ne varmasti on sopivat, eikä purista sitä mistään. |